Tämä ei tarkoita mitä luulet sen tarkoittavan

Levottomia unia

...

Siivet kantavat hänet maahan, jossa on turhaa kaikki mitä hän tekee

tyhjien ja turhien päivien maahan, etäälle kohtalosta.

                                                                 Edith Södergran

Herään, aukaisen silmät, makaan tunnin paikallani ja lopulta nousen. Unet unohtuvat yön mukana, ja sitten teen saman minkä eilen, ruokin koirat ja en ajattele mitään. Elämäni on valuva vakio, kohta sitä ei ole ja kohta minua ei ole. Nämä sanat unohtuvat, ja tunteista tulee muistoja. Kuulen kellon liikkeen, kahvi herättää aivot. Sieluni talvehtii pysyvästi. En tunne eilistä tai huomista. Vain nyt, ikuinen ja muuttumaton nykyhetki, joka kuljettaa minua virrassaan. Minua, minää?

Mikä se on? Se on peilin takainen tyhjyys, sanattomuus kiusallisessa hiljaisuudessa, se on Atlantin lukemattomat aallot, auringon säteily sen pinnalla, ilman tarkoitusta, vailla suuntaa. Vain ikuinen tuuli joka kuljettaa sitä, laivat ohittavat kuin näkymättömän; samanlaista, samanlaista silmänkantamattomiin.

Sieluni on revitty, ruhjottu mahan pohjaan. Sieltä se kirkuu välillä kauheuksiaan, joskus se taas loistaa ja kertoo mistä virtaa sisäinen joki täynnä rauhaa. Sitten se kupristuu ja ilkkuu maailmaa ja itseään.  Näkee kaiken kuin ilman läpi, mitään todella näkemättä. Ikuista katumista ja kuolemista päivä kerrallaan. Se katsoo joen virtausta sisältä, ja tietää sen tyrehtyvän joskus kuin kuiviin vuotanut haava.

Sitten minä olen siellä, katsomassa rajatonta, suunnatonta, muodotonta maailmankuvaani. Näen seassa simpukoita, rantaan ajautunutta romua ja kuolevia valaita huutamassa laulua, jota ihmiset eivät ymmärrä. Elämä kuin kaatopaikka, raskas, läpitunkeva ja epämiellyttävä. Ei tänne kukaan eksyisi tai jäisi.

Paitsi minä. Rinta täynnä ruosteisia nauloja.

Musiikkia korville: Archive - You All Look The Same To Me

"But I am not self-absorbed," he said to himself, ja muita juttuja joita on kertynyt laatikoihin.

Talvi 2015
Olin pitkään ollut riutuneena talven kylmyydestä, ja märästä Amsterdamin katukiveyksestä, joka kiilui katulampuista, ja kuusta joka näytti van Goghin maalaukselta. Kirjoitin pitkiä kirjeitä hotellihuoneessani, ja astuin välillä ulos nauttimaan suomalaiselle niin keväältä muistuttavaan säähän. Märkää, märkää ja märkää. Sateita. Kaikkeen tottui, oli tärkeä kuitenkin pysyä kuivana ja lämpimänä.

Siihen tarkoitukseen löytyy monia kuppiloita, ravintoloita ja tietenkin seikkailunhaluisille syvempiäkin yökerhojen labyrintteja, joita pitkin voi ryömiä monenkin aineen vaikutuksen alaisena. Alankomaiden salliva huumepolitiikka näkyy PSA-ilmoituksina ympäri kaupunkia, ja mottona on: "Älä häiritse muita, niin me emme häiritse sinua." Tarjottiin kokaiinin [toim. korj. "White Heroin"] puhtaustestejä, kaupunki ei pidä kuolleista narkomaaneista sen enempää kuin kukaan muukaan. Ikäviä juttuja, joihin ei kannata hypätä tietämättä mitä tekee.

Kuvassa maiharit. Kännykkäni on täynnä hetkellisiä pään sisäisiä välähdyksiä.

Mutta katukuva on rikkaimpia mitä keski-Euroopan merkittävimpiin kaupunkeihin lukeutuvalta voi odottaakin. Historia kaikuu pitkin vanhimpia katuja, vuosisatoja vanhoja olevat rakennukset ovat pysyvä osoitus Alankomaiden kolonialismin aikakautena keräämistä rikkauksista. Museot ovat tulvillaan voitonmerkkejä Aasian, Afrikan ja muiden siirtomaiden kansoista.

Jätin Amsterdamin rauhoittuneena, lyhyet sadekuurot olivat pyyhkineet kaupungin ja minut puhtaaksi. Katsoin lentokoneen ikkunasta kutistuvaa kaupunkia, joka oli horisonttia isompi. Lupaan itselleni olla siellä tulevaisuudessa pidempään.

Ehkä toisessa elämässä.

Pessimismi on pehmeä tyyny

Tuijotan keskellä yötä katonrajaan, oikeasti tyhjyyteen sen takana, ajatellen oikeastaan sitä samaa. Ei mitään, kukaan ei tule välittämään miten unettomuus tuntuu kello kahtakymmentä yli neljä aamuyöstä. Muistoja tehdyistä ja tekemättömistä asioista, miten molemmat painavat joskus yhtä paljon. Miten voi olla osa jonkun muun tarinaa, viskilasien tyhjennystä ja täydennystä.

Suljen silmät.

Turhuus on tarttuva tauti.

Olen nähnyt juhlia joissa ei ole sanottavaa, oli vain juotavaa.

Joskus joku sanoo jotain, jonka joku tai kaikki ohittavat, syrjäänvetäytyminen tuntuu monesta luontevalta. Mitä väliä yhdestä, kahdesta, kolmesta tai kuinka monesta illasta. Sulje ovi, astu sisään, niin olet perillä missä tahansa.

Minä vastaan joskus vähiten, en jaksa välittää suuresta määrästä ihmisiä tai erityisesti itsestäni. Poistun sanoen ilmiselvät sanat hymyillen, tehden hyvän tai huonon vaikutuksen, välinpitämättömyys on helppo muuttaa panssariksi. Kukaan ei näe sisälle kun osaa fraasit, anna muiden puhua tai tarjoa keskustelunaihetta. Tarkkaile ihmisten silmiä, käsiä ja kaulaa, niiden liikkeistä voi aavistaa mitä toinen ajattelee, tuntee tai ei tunne.

Kaikki mitä jää sanomatta, jää alitajuntaan. Mitä taas ei voi sanoa, pitää ohittaa. [L.W.]


Miten voi herätä ilman muistoja viikoista, päivistä tai elämästä toiseen. Teet uusia asioita, jotka olet tehnyt tuhansia tai miljoonia kertoja aiemmin. Samoja kuin sata ääntä avaruudessa, sama kuin yksi ääni huutamassa keskellä avomerta. Sitä ei kuule kukaan, ei muista kukaan. Sillä ei ole merkitystä, mutta silti se tapahtuu. Joten jos kuulet jotain, iloitse, sillä olet todistaja jollekin isommalle kuin sinä.

Sulkea silmät lopulta viimeisen kerran, nähdä kaiken vetäytyvän kuin aalto silmien edestä. Voit muistaa kaiken uudestaan siinä lyhyessä hetkessä, annat sen tapahtua kuin väsyneelle koiralle. Näet että on lempeää luopua pitkään kestäneistä asioista.

Joskus haluan vetäytyä syrjäseudulle, vailla jälkiä tai todistajia, ja jäädä sinne kätköön kuolemaan rauhassa. Jättää jälkeen kysymysmerkki, olla jälki jostakin. Elämä on väliaikaista, kuolema ikuisuus.

Ehkä ainoa asia mikä jää minusta, tai meistä, on muistot siitä mitä saimme toisemme tuntemaan. Ja lopulta sitä toista ei enää ole, ja sinä kannat yksin sitä mitä oli joskus. Sanat painautuvat joskus ihon läpi, kirkkaina ja terävinä muistoina mitä kuulet uudestaan öisin sängyssä. Miten helppoa olisi lakata välittämästä.

"Tästä maailmasta on ulos vain kaksi ovea; UNI ja KUOLEMA."

Sulje silmät.

Korsoteoria

Yleisön toiveuusinta: Persoonallisuustesti #2

Advanced Global Personality Test Results Extraversion |||||| 27% Stability |||||||||||||||| 61% Orderliness |||||| 27% Accommodation |||||||||||||||||||| 83% Intellectual |||||||||||||||||||| 83% Interdependence |||||||||||| 41% Mystical |||||||||||| 50% Materialism |||| 16% Narcissism |||||||||||| 50% Adventurousness |||||||||||||| 58% Work ethic |||||||||| 33% Conflictseeking |||||||||||| 41% Need to dominate |||||||||||||||| 66% Romantic |||||||||||||| 58% Avoidant |||||||||||||| 58% Anti-authority |||||||||||||||||||||| 100% Wealth |||||||||||||||| 66% Dependency |||||||||||||||||||| 83% Change averse |||||||||| 33% Cautiousness |||||||||||||| 58% Individuality |||||||||||||||||| 77% Sexuality |||||||||||||||||||||| 91% Peter pancomplex |||||||||||| 41% Histrionic |||||| 25% Vanity |||||||||||| 50% Artistic |||||||||||||||||||| 83% Hedonism |||||||||||||||||||| 88% Physicalfitness |||||||||||||||||| 77% Religious 0% Paranoia |||||||||||| 41% Hypersensitivity |||||||||||||||| 61% Indie |||||||||||||| 58%

Take Free Advanced Global Personality  Test
Personality Test by SimilarMinds.com

trait snapshot:
secretive, reclusive, messy, disorganized, introverted, unassertive, rarely worries, dislikes large parties, does not like to fit in, does not need to control others, solitary, ambivalent about chaos, tough, leisurely, does not respect authority, not aggressive, observer, abstract, impractical, dislikes leadership, daydreamer, bizarre, does not make friends easily, not a perfectionist, suspicious, rarely irritated, strong physical instincts, unsympathetic at times, risk taker, weird, sarcastic, strange


Blääh, juuri näin. Ei niitä kavereita aina tarvitse ympärillä, olen paljon yksin. Ei siitä tarvitse diagnoosia vetää, mutta yksinäisyys ei ole aina huono asia. "Jee, saan olla yksin! Buhuu, kuolen ehkä yksin," ovat saman kolikon kaksi puolta.

Onnellisuus on itsestä kiinni miten sen määrittelee. Se että minä saan olla rauhassa yksiössäni sunnuntai-iltana tuntuu valtavan hyvältä. Ehkä ensi viikolla sitten jotain runoiltoja paikallisessa kahvilassa.

Tänään oli erään tutun tuparit, kävin vilkaisemassa ihmisiä ja juttelemassa vähän. Ei minulla ollut kauheasti asiaa kenellekään. En jaksa avautua viimeisimmistä ero kokemuksista sun muusta.

Eläköön vastarinta.

Kaukana

Olen taas ollut puoli vuotta elossa hiljaa. Joskus yksin, joskus jonkun kanssa. Se kaikki mitä tapahtui viime vuonna tuntuu kaukaiselta. Olen käynyt juhlissa, välillä juttelen ihmisille niitä näitä. Pohjimmiltaan tuntuu kuitenkin epäkiinnostuneelta, en osaa selittää sitä tuntemattomille. Miten kaikki tuntuu niin vieraalta, olla ihmisten keskellä ja kuunnella kun toinen selittää kännissä maat ja taivaat.

Ei sitä jaksa kuin pieninä jaksoina, joskus pitää vetäytyä synkkyyteen, ja pitkiin kirjoitelmiin hautausmaista öisin. Minulla on monia kuvia öisista hautakivistä, ja siellä pohdin usein kuolemaa. Keskellä yötä yksin on mukava kulkea sätkä huulessa, eikä tarvitse sanoa kenellekään mitään.

Miten mukavaa on olla yksin! Katsella kaukaa ja läheltä ihmisiä, väistöliikkeitä, ja joidenkin itkuista avautumista keskellä kaupunkia. Ohitan niin monia tarinoita, että en jaksa edes kirjoittaa niistä. Tupakantumpeista parvekkeella, tavallisuudesta ja niin sitä samaa mitä aina ennenkin.

Miten moni on kuitenkin loppujen lopuksi tuijottanut viskilasin äärellä tyhjyyteen, miellyttävä rappion narratiivi. Kaiken voi unohtaa, aloittaa alusta ja joskus satunnaisia avautumisia kun huvittaa.

Luen pitkiä selostuksia Hannah Arendtin Vita Activa eli Ihmisenä olemisen ehdot. Mielenkiintoinen kirja mitä ihmiset ovat ajatelleet elämästä antiikista nykypäivään. Kirjoitan pitkiä merkintöjä omista ajatuksistani ja havainnoista.

Elämä on joskus sietämätöntä, mutta siksi ihmiset ovatkin vapaita kulkemaan missä haluavat. Yksin, jos siltä tuntuu.

Jee, nihilistinen pessimismi. True Detective on hyvä sarja. Katsokaa ihmiset ensimmäinen kausi jos tykkäätte mennä ihmisen pimeään alitajuntaan. McConaughey vetää pitkiä synkkiä monologeja jotka ovat selkeästi Thomas Ligottin The Conspiracy Against Human Race vaikutteisia pessimismin ylistyksiä. Eka kausi oli tosi jees, alla oleva video sisältää spoilereita:

Eiköhän kaikki voi masentua kesäisinkin, jos oikein yrittää.