Ei unta, enkä usko nukkuvanikaan. Sillä ei ole väliä enää, luovutan unirytmini suhteen. Lisäksi sanat tulevat paremmin kahdentoista jälkeen. En tiedä mikä siinä on. Vuosien tottumus on hyvä veikkaus. Lisäksi inhoan odottamista, mitä unettomuus periaatteessa on. Käpyrauhaseni ei tuota tarvittavaa määrää melatoniinia, eli en vain osaa nukahtaa ilman lääkkeitä enää. Mikä on turhauttavaa, kun ajattelee asiaa pidemmän päälle. Kohta se kai kai kuitenkin tottuu.
Ja mikä kuitenkin on pidemmän päälle? 30-vuotiaana aivot pihalle, jos ei ole sitä toistuvaa endorfiini määrää siellä? Noin kuusi vuotta ja kolme kuukautta elinaikaa siis. Mielenkiintoinen ajatus. Ei kai muuta. Ja mikä ettei, täysin looginen päätelmä kuitenkin. Silloin pitäisi tietää osaako käsitellä omia ongelmiaan vai ei. Kaikilla on ongelmia, kukaan ei välty kivulta. Joten on vain rationaalista päättää elämänsä, jos kipu ylittää sietämisen. Sitähän minä teen nyt. Siedän.
Kaikki eivät kuitenkaan masennu, tai pohdi itsemurhaa, mikä tekee päätelmäketjusta hieman puutteellisen. Ihmiset ovat pärjänneet kurjemmissa olosuhteissa. Minä en kuitenkaan ole ihminen, olen yksilö. Me kaikki olemme ihmisiä, me emme kaikki tosin ole hyviä siinä. Mikä onkin kaikkien kannalta huonompi juttu.
Minulla on asiat liian hyvin. Kyllästyn helposti, en aseta haasteita itselleni. Tavoitteita. Asiat ovat vain tapahtuneet minulle, ja minä olen pohtinut mitä se kaikki tarkoittaa.
Ei mitään, jos et tee mitään.
Masennus on luonnon keino muuttaa aivojamme sopeutumaan ympäristöön. Teoriassa siis. Mutta jos yksilö torjuu ympäristön, niin on vain vähän vaihtoehtoja. Aivot pihalle?
Kylläpäs nukuttaa, tulihan se melatoniini kuitenkin.
Öitä kaikille.
mulla auttoi, että otin asiat omiin käsiini. tiedän, että joidenkin mielestä olen pudonnut vielä pahemmin yhteiskunnasta, kun en suostu sairastamaan rauhassa masennusta kotona ja vetämään nappeja, vaan olen ajatuksiltani radikalisoitunut. jos en voi pelata niillä säännöillä, jotka on asetettu, on toimittava omilla säännöillään. luulen, että saisit apua intellektuaalisesta anarkismista.. miksi käyttää elämänsä itsemurhan miettimiseen, kun sen voi käyttää johonkin, millä on väliä?
VastaaPoistaJos haluan pohtia blogissa politiikkaa, pohdin. Muuten jätän tämän kysymyksen tässä auki.
Poistaokei. en tiedä, osasinko selittää mitä tarkoitin - en tosiaankaan sitä, että sun pitäisi alkaa kirjoittaa politiikasta. lähinnä siitä, että jos ei voi olla osa sitä, mikä on osoitettu, voi silti olla osa jotain muuta.
PoistaKulta pieni, kuinka voit?
VastaaPoistaVaikka tunnen eläväni erilaisessa maailmassa, monet näistä kirjoituksista tuntuivat kuvailevan hetkittäistä elämääni läheltä. Ja ne auttoivat jaksamaan tämän illan, mistä suuri kiitos.
VastaaPoistaLuin tänään blogisi kokonaan. Vaikka elämäntilanteeni on täysin erilainen, pystyn samaistumaan todella paljon ajatuksiksi. Kiitos. Toivon, että jaksat vielä kirjoitella tänne lisääkin.
VastaaPoistahei Fluv, minne oot hävinny? :<
VastaaPoista