Bedeutet gar nichts

Missä minä olen ollut, on kommenteissa kysytty. Tässä vastaus: kotona. Jesarin ja Tuhon kanssa pari kertaa ryypätty. Uuden tyttöystävän kanssa sarjoja ja elokuvia katsottu. Varsin normaalia ja tyytyväistä elämistä, josta en tunne suurempaa mielenkiintoa kirjoittaa tänne.

Se että joskus jätän kirjoittamatta pariin kuukauteen tarkoittaa vain sitä, että minulla ei ole erityistä kirjoittamisen aihetta. Edelliset tekstit ovat psykiatrisella osastolla kirjoitettuja ajatusvirtoja, jotka ajattelin jakaa blogissani. Parasta tekstiä mitä olen mielestäni kirjoittanut vuosiin.

Osastolla saatiin kuitenkin mömmö cocktail kuntoon, kombolla ketipinor, valdoxan ja voxra. Ja näillä tulee oikein tasainen ja valkoinen olo. Sanaakaan en kirjoittanut sitten osastolta poistumisen jälkeen kuukausiin. Tyhjä, valkoinen ja tyytyväinen olotila ei nappaa minulla kirjoittamisen kanssa. Luova hulluus..miksi kliseet ovat totta?

 Mutta niin, nyt ryhdistäydyin ja otin pienet valvomishypomaniat ja kofeiinipärinät apuun kirjoittamiseen niin kerron teille viimeisimmät kuulumiseni:

Ihan jees. Vois olla huonomminkin.

Suomen politiikka vituttaa kaikilla osa-alueilla.

Tulevaisuutta en halua ajatella, siellä kun odottaa ilmastonmuutos ja muut möröt. Kuten opiskelujen suunnittelu.

Tunnen syyllisyyttä parista asiasta jota en voi jakaa tässä. Toivottavasti asiat ovat ottaneet paremman suunnan eräillä ihmisillä, ja pyydän anteeksi hiljaisuuttani.

Eläköön päivitysten arvaamattomuus, kryptisyys, ja olen muuten edelleen sitä mieltä että Keskusta delenda est.