"Sometimes I just feel blank."
Toistuva tunne on irrallisuus. Tunne siitä, ettei minuun oikein mikään ole jäänyt elämään tässä elämän varrella. Teen jotakin harrastusta tai jotain muuta väkerrystä vähän aikaa, sitten kyllästyn ja unohdan koko homman alkutekijöihin. Esimerkiksi minulla on Judossa keltainen vyö, miekkailua harrastin peräti aloituskurssin ja kerran kävin harjoituksissa. Esimerkkejä on lisääkin, mutta ei kiinnosta listata niitä.
Tämä blogikin uhkasi jäädä "irralliseksi" osaksi elämääni, mutta olen päättänyt kirjoittaa tätä niin pitkään kuin tätä riittää. Jostakin on pidettävä kiinni, muuten putoaa pohjalle.
Tai no, pohjallahan minä olen.
En minä edes tiedä mitä minä tällä yritän sanoa. Blogi ihmisille, joilla ei ole mitään sanottavaa.
Tuntuu siltä, kuin kartoittaisin merta pelastusveneestä.
ohai.
VastaaPoistaMitä auttaa, jos mieli päättää, mutta sydän ei? Miksi pitää kiinni, jos se on vain pakkoa? Hyppäisitkö kanssani pelastusveneestä saadaksemme paremman tuntuman mereen? Mä haluan menettää kaiken. Mä haluan menettää asuntoni, älyni, vähätkin rahani... Koska mä en ole kiitollinen.
TÄllaista pohdintaa. Kyllä sä tiedät että mä tarkoitan tän pelkällä hyvällä ja rakkaudella :)
Terv. Anonyymi stalkkeri
Heippa! Liiallinen oman itsensä ja olonsa miettiminen ei vie mihinkään.
VastaaPoistaAnonyymi puhui kiitollisuudesta. Olen kuullut sanottavan, että hyvin terveen mielen merkkejä ovat aito kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan, kyky tuntea kiitollisuutta sekä halu oppia uutta.
Passiivinen toiminta (esim. tietokoneen äärellä roikkuminen) ei edesauta hyvinvointia.
Lukaisepa Martin Seligmanin kirja Aito onnellisuus.
Jos haluat nousta suosta.
Haluatko?
Minttu
Hei. Rohkaistuin kirjoittamaan ja lisäämään sinut luettavien listalle.
VastaaPoistaMinusta sinä kirjoitat upeasti. Ei vaikuta lainkaan siltä, ettei sinulla olisi "mitään sanottavaa". Minusta sinun blogisi on täynnä sanomaa, sinulla on kyky vangita tunnelma ja ajatus teksteihisi, niissä on jotain sinusta itsestäsi. Ainakin toivottavasti jotain sellaista, jota voi tavoittaa.
Itse olen sitä mieltä, että oman olon ja itsen miettiminen saattaa olla hyvinkin antoisaa, ja siitä kirjoittaminen myös. Mielestäni se on rinnastettavissa muihin itseilmaisun muotoihin.
Toivottavasti saan lukea tekstejäsi tulevaisuudessakin.
Samoilla vesillä liikutaan.
VastaaPoista