maanantai 18. marraskuuta 2013

Lost and Found: A Week Later

Olin pari päivää taas vahtimassa koiraa. Vaihdoin mielelläni hetkeksi maisemaa, mieli teki katsella jokea, ja miettiä poissa kaupungista ja yksiöstä. Ja tuli mietittyä. Ihmisiä joita tuli nähneeksi viikko sitten, ihmisiä joita haluaisi nähdä uudestaan?

Opettelin lisää saksaa, saunoin ja söin paremmin kuin pariin viikkoon. Sitten tuli lauantai, ja se surkea havainto: oikea hetki kysyä uudestaan näkemisestä oli viikko sitten. Nyt olin yksin ja nauroin typeryydelleni. Ajatus kysymisestä ei edes tullut mieleen, oli aamuyö, ja join kotitekoista punaviiniä tuntemattoman asunnossa kuunnellen musiikkia kahden uuden tuttavan kanssa. Alkoholi ei ole ikinä ollut minulle sosiaalinen väline tuttavuuteen, mutta sekin on vain tekosyy. Ajatus ei tullut mieleeni.

Luulin hävittäneeni lompakkoni ja kaulahuivini kännissä, mutta ne löytyivät eri paikoista. Toisesta takista ja Jesarin asunnolta.

Tänään terapiassa Rippi puhui siitä, miten monia eri "Fluveja" onkaan terapiakäynneillä näkynyt. Hiljaista, ahdistunutta, havainnoivaa ja: "Älykäs, sivistynyt puoli, joka on paljon ikäistään vanhempi." Inhoan sanaa älykäs, se on niin hatara käsite että sitä voi taivuitella, enkä minä halua taivutella tärkeitä sanoja.

Olin ja olen hyvin ahdistunut, viikonloppuna se pirun tuoma havainto menetetystä tilaisuudesta kalvoi syvän jäljen. Miten voi olla sokea, miten voi antaa hyvän tilaisuuden mennä ohi. Lisää kerroksia, lisää muureja ja yksinäisyyttä. Oli sillä naisellakin muurit, näin hyvin sudenkuopat ja etäisyydet. Enkä minä välittänyt niistä, havainnoin vain.

Elämänneuvo, ja ehkä myös tärkeää kaikkien mielenterveydelle: älkää lukeko 1800-lukulaista ranskalaista runoutta. "Outo kauneuden etsintä, ahdistus ja rakkaus," tekevät Baudelairesta hyvin, hyvin depressiivistä luettavaa.

Tasapainoilen, löysin sormuksen koiraa vahtiessa. Yin ja Yang -symboli hopeassa. Mieleeni tulee Sun Tzu:

"Of the Five Elements, none is always predominant;
  of the Four Seasons, none lasts forever;
  of the days, some are long and some short,

  and the Moon waxes and wanes."

Vesi kulkee matalimmasta kohtaa, ja voitto saavutetaan suhteuttamalla voima heikkouden kanssa. Hallitse nämä, ja sinun ei tarvitse pelätä.

2 kommenttia:

  1. 1800-luvun ranskalaista runoutta ei kykene olla lukematta; kun kerran lukee Rimbaudia, sitä vaan lukee aina. Kirjaston kirjat ovat liian usein liian paljon myöhässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rimbaud on kieltämättä yksi parhaista runoilijoista: intohimoa ja hehkua täynnä oleva kieli saa pohtimaan pitäisikö opetella ranskaa. L'enfant terrible, sanan alkemia, Illuminaatiot...

      Poista