"I'm going somewhere with this, but I just don't know where."
Torjun ihmiset ennenkuin minut torjutaan. Se on minun puolustuskeinoni. En edes tajua tätä, mutta saatan olla kylmä ihmisille joista voisin pitääkin. Alitajuinen paskatahra.
Ei se minua suuresti enää haittaa että olen yksin. Oikeastaan tästä voisi nauttiakin, jos vaan tarpeeksi pystyy vääntelemään itseään. Ainut mikä puuttuu, on sellainen tyhjiö johon voisin kiivetä leijailemaan päivittäin. Maalata seinille sanoja joista pidän, katsoa ikkunasta ulos ihmisten virtaan.
Silloin pitäisin siitä. Minulla olisi jotakin, mihin kukaan muu ei voi koskea, arvostella, nähdä. Jotakin absoluuttista.
Olen itsevarma, en pelkää vitsailla itsestäni. En usko ihmisten satuttavan minua. Ainakaan tietoisesti en usko.
Olen idealisti. Uskon että jos ajatuksen säilyttää puhtaana, sillä voi muuttaa jotakin. Jos sen saa tarttumaan, voi tehdä paljon.
Olen kyynikko. Ihminen ei tajua omaa parastaan, vaan pitää itseään omissa kahleissaan eikä tee mitään asian eteen. Apatian riemuvoitto.
Olen Sivullinen. Koen irrallisuutta muista ihmisistä. He kaikki näyttävät niin kauniilta ja onnellisilta. Miksen minäkin?
Olen miettinyt pääni puhki. Suustani voi kuulla kuluneen levyn soivan. En usko kenenkään kuuntelevan sitä enää.
En tiedä mitä minä teen täällä. En tiedä mitä minä teen tällä. Olen tehnyt asioita pitkään miettimättä, mitä minä teen niillä. Onko täällä ketään joka tuntee samoin?
Onko ketään?
Puhun paljon itsekseni, olen huomannut etten pysty lopettamaan. Stressi vie minulta vallan omaan itseeni, ajatuksiini, sanoihini, elämääni. Milloin minä annoin ohjat jollekulle muulle?
Nautin paljon hajanaisista ajatuksista, liikaakin. Ei tätä tekstiä kukaan muu pysty ymmärtämään kuin minä itse. Paheellista. Turhaakin.
Mutta jotakin, jotakin minäkin haluan. Näistä sanoista, koulusta, ystävistä, menneestä rakkaudesta, tulevasta. Jostakin. Minä en tiedä.
Olen hukassa.
--Kieroutunut.
Olen lukenut ihan muutaman kirjoituksen ja voin jo sanoa, että oikein hieno blogi.
VastaaPoistaKirjoitat tärkeistä asioista ja pidän tavastasi ilmaista tunteitasi.
"Ei tätä tekstiä kukaan muu pysty ymmärtämään, kuin minä itse."
Mahdollisesti, mutta uskon että pystyn ymmärtämään paljon. :)
Tosiaan hienosti kirjoitat, ns. ilo lukea, vaikka aiheesi itse vähän erilaisia ovatkin. Oikein silti, että kirjoitat juuri näistä asioista mitä päässäsi pyörii. Toivottavasti jatkat kirjoittamista
VastaaPoistaSe on mielenkiintoista, miten tuntee olevansa ihmisten kanssa läsnä, mutta silti ulkopuolinen. Minulla on samanlainen yksinäisyyden kaipuu - viihdyn yksin, en tarvitse muita, mutta silti välillä tulee olo että "pitäisi" olla ihmisten kanssa. Yhteiskunnan asettama normi sosiaalisuudesta.. Miehelleni valehtelin juhannuksena olevani töissä, jottei minun tarvitsisi mennä hänen mökilleen viettämään juhannusta, jonne olisi tullut monia hänen kavereitaan ja kaveriensa kavereita, joiden kanssa minua ei kiinnosta olla tekemisissä, vaikken osaa heistä edes tunne. Enkä tiedä, miksi tein niin. Taidan pelätä myös tuota torjutuksi tulemista ja tunnen itseni usein ääliöksi, kun en jaksa small talk- juttelua tuntemattomien kanssa
VastaaPoistaKirjoitat todella kauniisti, ja nämä sanat avaavat jonkinlaisen lukon alitajunnasta, ja mieleen nousee omia pahoja tuntemuksiani. Aivan kuin olisit kirjoittanut sanoiksi sen saman yksinäisyyden ja samalla ylpeyden ja pelon itsestä ja yksilöllisyydestä, joukkoon kuulumattomuudesta, mitä olen elänyt ja elän vieläkin. Luultavasti et tavoittele näillä kirjoituksilla sääliä tai mitään vastaavaa, mutta tunnen jonkinlaista kohtalontoveruutta ja myötätuntoa. Jotenkin tuntuu, että ongelmat eivät ole yksilössä itsessään, vaan masennus johtuu maailman pahuudesta ja sen tietoisesta huomiomisesta.
VastaaPoista-H