Ensi viikon maanantaina taas osastolle. Olen päättänyt olla siellä niin pitkään kuin tarvitsee. En tiedä mitä muutakaan tekisin.
Sosiaalinen eristäytyminen, kyvyttömyys ja takertelu puhumisessa, elämän tuskaisuus ja ahdistus. Masennus. Ikäänkuin joku olisi maalannut persoonallisuuteni värittömäksi. Minussa ei ole huomattavaa, ei kerrottavaa. Hymyilen vaikka en tunne mitään. Tunne-elämän puutos. Olen häiriintynyt.
Jos joku kysyisi millainen minä olen, mistä pidän, mitä teen, jne. en osaisi vastata mihinkään. Minut on pyyhitty, läpivalaistu. Sisällä ei ole enää mitään kerrottavaa.
"Isolation is a self-defeating dream."
Carlos Salinas de Gortari
Mää luulen, että sussa on paljon huomattavaa. Kerrottavaa, meille muille se on kuultavaa. Haluaisin kovasti auttaa, että voisit paremmin. Että hymyilisit oikeasti, tuntien jotakin.
VastaaPoistaKiitän lämpimistä sanoista.
Poista