Huolimaton tunnustus

Olin lukiossa se friikki jolle ei puhuttu.

Ainakin ne kaksi ensimmäistä vuotta niistä kuudesta jotka siellä vietin. Sitten olin kai jonkinlainen pelle. (Joo, tähän se kyyneleet klovnin maskin takana juttu.)

Sitten lukio loppui, sain YO-kirjoitukset läpi motivaation puutteesta ja masennuksesta huolimatta. Sain paperin jota voisi sanoa puoliksi avatuksi oveksi. Se veisi minut jonnekin jos haluaisin. Juutun vain kysymykseen miksi haluaisin.

Ihmissuhteeni ovat olleet olemassa, sitten lakanneet mielenkiinnon haihtuessa. Mitä hauskaa masentuneessa pellessä? Mitä näet taulussa jossa on vain mustan ja harmaan sävyjä?

Minulla ei ole tarinoita, ei juttuja joita jakaa. Yritän nyt vain saada itsestäni tämän...olemattoman olon ulos. Voimakas tunne tunteettomuudesta. Joku välittää, miksi?

Aina miksi.

Eksistentiaaliset kriisit ovat niin passé, mikset tee niin kuin kaikki muutkin: hukuta itsesi viinaan ja huumeisiin; häviä hedonistiseen masturbaatioon? Täytä tyhjyys kertakäyttöisillä ihmisillä, aamun kalpeudella peilissä, jatkuvalla kierteellä jonnekin vielä alemmas?

Mutta ei, sinun pitää vain kieriskellä itsesäälissä yksiössäsi, tehdä sama asia päivästä toiseen niin kuin olisit se sama kiusaamisen uhri ala-asteella. Kävelet edelleen yksin niillä kallioilla, katsoen kun muut lapset pelaavat jalkapalloa urheilukentällä. Olet oman elämäsi uhri, koska ajat jatkuvasti itsesi nurkkaan. Sitten kirjoitat jotakin päiväkirjaasi, elämästä jota et oikeastaan elä.

Muistat kaikki loukkaukset, unohdat kaikki ne kerrat kun joku on sanonut pitävänsä sinusta. Häpeä on sinulle niin voimakas kokemus, niin et oikeastaan muuta tunnekaan kun kertaat elämääsi. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys ovat jotakin mitä vain sinä tunnet, vai mitä?

Suurin synti on olla tietämätön omista puutteista. Ja sinä olet tehnyt niistä itsellesi jonkinlaisen saastaisen alttarin josta teet merkintöjä. Siinä ei ole mitään viehättävää, saati puhuttavaa. Se että et halua tehdä kenellekään pahaa, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Se että lyöt itseäsi, ei tee sinusta vahvempaa. Se että olet yksin, ei tee sinusta erikoista. Vaikka olisitkin erikoinen, se ei tekisi sinusta yhtään parempaa. Kaikki ovat sinulle yhtä arvottomia sinun tuhoutuvassa, tyhjentyvässä maailmassa.

Negatiivisuus, pessimismi ja kyynisyys ovat mielestäni rumimpia ominaisuuksia ihmisellä. Minulla on ne kaikki.