"Minä vihaan tätä elämää,
minä vihaan tätä elämää,
minä vihaan tätä elämää,
minä vihaan tätä elämää,
Eikä kukaan tiedä kuka minä olen,
eikä kukaan tiedä kuka minä olen,
eikä kukaan tiedä kuka minä olen,
kuka minä olen?"
Nyt on tyhjä olo. Aamulla oli terapiakäynti. Keskusteltiin outoudestani ja perkele sketsisarjoistakin (Kyllä, terapeutit höpisevät joskus ihan joutavia. Mikäs siinä kun palkka juoksee samalla.).
Terapeuttini Raato (peitenimi, siis daa) sanoi että minulla vaikuttaisi olevan estynyt persoonallisuushäiriö(?). Olen oikeasti mukava ja fiksu kaveri, mutta kun se on joskus näyttänyt itseään, sitä on haukuttu ja minä olen rakentanut itselleni suojamekanismin suojellakseni itseäni pettymyksiltä. Tämä sitten estää minua toteuttamasta itseäni sosiaalisesti.
Sitten katsellaan maailmaa ikään kuin valmiiksi voitettuna. "Ei minusta kukaan pidä. Ei minusta kukaan välitä. Yhyy, ranteet auki ja vessaan itkemään."
Raato joskus vertasi ystäviä peileihin. Niiden kautta rakennamme kuvaa itsestämme, ja sitä kautta opimme tuntemaan itsemme myös paremmin. Positiivisten suhteiden puuttuminen rakentaa vääristynyttä minäkuvaa, ja aiheuttaa voimakasta masentuneisuutta helposti.
Sitten sitä yrittää miellyttää muita saadakseen ystäviä. Ei toimi, jolloin minussa oleva provosoija iskee päälle: Haistakaa paska, ette te minua tunne, tai tule tuntemaankaan.
Parempi olla yksin, kuin tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi.
Sitten sitä istutaan maanantaina kotona kirjoittamassa blogia tapahtuneista. Tarpeettoman ihmisen päiväkirja tosiaan.
Kiristellään hampaita, ja mietitään mikäköhän minussa meni vikaan.
"Hell is other people."
Jean-Paul Sartre - No Exit
Älä ajattele, että muut ovat tarpeellisia, sillä he eivät ole. Äläkä ajattele, että he ovat tarpeettomia, sillä eivät he ole sitäkään.
VastaaPoistaJokaisen tulisi huomata olevansa sekä tarpeeton että tarpeellinen. Elämä on aaltoliikettä, sama toistuu enemmän tai vähemmän samanlaisessa muodossa. Tänään minä olen tässä ja tällainen, huomenna tuossa ja tuollainen.
Jokaisella on oma kulkunsa ja siten kullakin hetkellä oma paikkansa. Sinun paikkasi on kenties nyt kärsimyksentäyteistä - mutta se on sinun paikkasi. Olemassa ja tosi. Ja se on arvokas näkökulma maailmaan, se on pienoismaailma, siinä on kaikki.
No, tämä oli minun kannanottoni. Ehkä se ei kosketa sinua.
Kuulostaa,niin samalta kuin mä, vaikka en olekaan estynyt, vaan jotenkin "muuten vaan sulkeutunut".Ihmissuhteet on vaan jotenkin,niin pelottavia.Tuntuu vaan,ettei osaa olla muiden seurassa.
VastaaPoista