Erakkoravun tunnustukset

Masennus on harvinaisen tylsä tauti seurata. Sekä sivusta, että itse kärsijänä. Sielunpimennys kun ei paljoa muuta tarjoa kuin lohdutonta pessimismiä, eristäytymistä, hiljaisuutta,(ulkopuolisen näkökulmasta)naurettavaa angstia ja myötähäpeää herättävä tuskaiset taiteenpurkaukset.

Mutta enpä minä tätä teille kirjoitakaan pöljät. Vaan itselleni. Ja: "Ars Gratia Artis". Tai jotain muuta boheemista epämääräisyyttä. Eipä sillä kovin suurta merkitystä ole lopputuloksen kanssa. Luulisin.

POST SCRIPTUM: Voi hyvä luoja, huomiotahan minä ehkä kuitenkin lähdin tällä hakemaan. Noh, väliäkö hällä.

F32.2 raapusti lääkäri diagnoosiksi kolme ja puoli vuotta sitten 16-vuotiaalle lukiolaisen alulle. Sitä seurasi puolitoista vuotta rämpimistä viikottain nuorisopsykiatrian poliklinikalle jalkaisin hyppytunneilla ja kuulumisen vaihtamista hoitajalle. Ja mielialalääkerumba käytiin läpi kunnes löytyi toimiva unilääke/mielialamömmö kombo ja sillä jatkettiin viime syksyyn asti. Mutta hoitaja vaihtui yksityiseen psykoterapeuttiin puolentoista vuoden turhautumisen jälkeen.

Jäin toisella vuosiluokalla sairaslomalle masennuksen ja rästiin jääneiden töiden yhteisvaikutuksesta, ja kevätlukukausi menikin lusmuillessa ja vasta löydetyn tyttöystävän kanssa. Uusi luokka, uudet kujeet toivat jonkin asteista parantumista elämään, ja viime syksynä lopetin lääkkeiden käytön kohonneen mielialan vuoksi. Terapia jatkui normaalisti joulukuuhun asti.

Sitten tuli romahdus.

Ensin tyli valtava tympääntymisen tunne biologian tunnilla, siitä se sitten levisi kaikkialle. Ahdistus koulutöistä ja ihmisten sanomisista alkoivat vaikuttaa mielialaani voimakkaasti. Tuli kireä ja epävarma olo. Pidin esitelmän luokan edessä horjuen ja hermostuneesti ympärilleni vilkuillen. Kaikki itsevarmuus mikä oli kehittynyt minuun katosi taivaan tuuliin.

Joululoman jälkeen en lähtenyt kouluun, vaan jäin aluksi tekemään rästiin jääneitä kouluprojekteja. Sitten terapeuttini ja hoitavan lääkärini suosituksesta otin kahden viikon sairasloman, mikä venähti loppu lukuvuodeksi.

Nyt minä kirjoitan tästä hämmentävästä elämästäni tänne.

Maailman hiljaa kuollessa.