En halua kuolla, mutta ei tämä eläminenkään tunnu nyt hyvältä.
Vietin taas päivän sängyssä, romahdin sinne ahdistuskohtauksen jälkeen ja nukahdin. Mielialalääkkeet ovat kuulkaas aika tehokkaita paukkuja. Aaltoja, vittu.
Vituttaa taas joutua käymään apteekissa säännöllisesti pitkän ajan jälkeen. Toivottavasti niistä nyt on apua. En uskalla ottaa enää tänään oxamiinia, yritän pitää niitä nyt hyvin vähällä käytöllä apuna.
Voisin katsoa taas jonkun elokuvan. Olisi kaksi uutta, tai ehkä katson uudestaan The Thingin. Rakastan sitä elokuvaa, missään muussa ei ole onnistuttu saamaan yhtä hyvää vainoharhaisuuden tunnelmaa. Metropolis oli hieno kokemus pari viikkoa sitten katsottuna.
Baudelairin Pahan Kukkia on muuten ehkä paras runokokoelma minkä olen lukenut.
Eipä minulle mitään ihmeitä. Olen väsynyt ja yksinäinen. Tähän tottuu nopeammin kuin uskottekaan.
Tuttuja tunteita, joista kirjoitat. Blogiasi seuraa täällä tyttö, jolla on ahdistuneisuus häiriö. Kevät on monelle ilon aikaa, itselle kaikkea muuta.. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitoksia, kyllä se aurinko lopulta alkaa paistamaan. Minulla on tästä vuosien kokemus.
Poista