Ei ole turhia päiviä, tai jos on, niin on koko elämä, laulaa Yrjänä. En osaa välittää elämästäni, tai välitän liikaa. Päässäni on ajatuksia joita en pysty sanomaan, ja en pysty koska ajattelen niin. Jos pitäisi valita symboli, se olisi nolla. Sievä ympyrä joka kiertää itseään.
Tunnen jotakin kun saan ihmiset nauramaan, se on loogisin ja paras asia mitä voin tarjota ihmisille. Silloin tiedän mitä he ajattelevat. Eilen nauratin, tänään olen taas yksin. Olenko pettynyt? En oikeastaan, osaan jo odottaa tätä.
Minkä takia minun edes pitäisi olla sosiaalinen, kun se tarkoittaa sitä että minun oletataan olevan kiinnostunut kaikista muista. Se on aina minun vastuullani jos pitää osoittaa kiinnostusta johonkin, pitää valehdella luovasti ja miellyttävästi. Kuka hullu sellaista jaksaa.
Sillä maailma on yksi vitun iso lukio.
