Ja nyt pieni hetki hulluudelle

Kärsin persoonallisuushäiriöstä. Estynyt persoonallisuushäiriö on virallinen diagnoosi (lääkärin antama siis), mutta mittavien pohdiskelujen (sekä epämääräisten nettitestien) jälkeen tämä tulee todennäköisesti muuttumaan määrittämättömäksi/sekamuotoiseksi persoonallisuushäiriöksi.

Minä olen vähän kumma tyyppi. Puhun itsekseni ääneen, käyn mittavia keskusteluja ja väittelyjä pääni sisällä todistaakseni itselleni että olen ihan fiksu tyyppi. Ja sitten joskus ajattelen että pitäisi vetää kourallinen Rivatrilia, ketipinoria ja melatoniinia ja lähteä uimaan jokeen. Että mä olen ihan paska, en edes ihminen. Mutta ihmisetkin on kaikki ihan paskoja, joten olen jotenkin onnistunut saamaan itseni pääni sisällä vielä huonompaan asemaan. Ristiriitaisuus on persoonallisuuspiirteeni.

75 % minusta uskoo että kuolemanjälkeen ei tapahdu yhtään mitään. Ei tietoisuutta joka kokee olemattomuuden, koska se ei ole kokemus. 25 % taas sitten uskoo siihen, että elän jonkinlaista elämäni murmelina/hindu/buddhismireinkarnaatio helvettiä, josta pääsen ulos vasta kun keksin miten elää hyvää elämää. Tämä kerta ei ole selkeästi onnistunut, joten uintireissu varmaan tulee jossain vaiheessa realiteetiksi jos ei jotain yllättävää tapahdu.

Ihmiset pitävät minua pelottavana. Minulla on "villit silmät", ja varsin omintakeinen tapa pukeutua joskus. Vaikka misantrooppi olenkin, minulla ei ole suunnitelmia aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Olen kärsinyt heidän takiaan, mutta tiedän hyvin miten vähän he luulevat tekojensa vaikuttavan.

Mutta entäs ne persoonallisuushäriöt? Wikipediasta nyt pastaan tänne ne oireet jotka tunnistan itsessäni:

Schizotypal personality disorder:

Behavior or appearance that is odd, eccentric or peculiar;
Poor rapport with others and a tendency to withdraw socially;
Suspiciousness or paranoid ideas;
Obsessive ruminations without inner resistance, often with dysmorphophobic, sexual or aggressive contents;
Unusual perceptual experiences including somatosensory (bodily) or other illusions, depersonalization or derealization;

Millonin alatyyppi:

Timorous schizotypal: Warily apprehensive, watchful, suspicious, guarded, shrinking, deadens excess sensitivity; alienated from self and others; intentionally blocks, reverses, or disqualifies own thoughts.

Avoidant personality disorder:

Hypersensitivity to rejection/criticism
Self-imposed social isolation
Extreme shyness or anxiety in social situations, though the person feels a strong desire for close relationships
Feelings of inadequacy
Severe low self-esteem
Self-loathing
Mistrust of others
Emotional distancing related to intimacy
Highly self-conscious
Self-critical about their problems relating to others
Problems in occupational functioning
Lonely self-perception, although others may find the relationship with them meaningful
Feeling inferior to others
In some more extreme cases — agoraphobia
Utilizes fantasy as a form of escapism and to interrupt painful thoughts

Millonin alatyyppi:

Conflicted: unsettled; unreconciled within self; hesitating, confused, tormented, paroxysmic, embittered; unresolvable angst.

Ihmisrauniona on vaikea juhlia. Ellei sitten naama ole täynnä tätä Rivatrilia, kyllä tekee höpöä päästä eroon noistakin saatanoista.

Pimeässä kävelystä

Kävin taas öisellä kävelyllä vanhassa paikassa. En tiedä nautinko vai petynkö paikan tyhjyydestä näin keskellä torstaiyötä. Päässäni olisi paljon asiaa, mutta kun istun alas metallipenkille en ajattele mitään. Katsoin vain katuvalojen syttymistä, ja kuuntelin tyhjää sähkön särinää. Ei ihmisiä, eikä ajatuksia ihmisistä.

Olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Mielessäni on nyt uusi hiljaisuuden sävy, ja pelkään sen vain kasvavan ajan kuluessa. Uusi terapeuttini on kesälomalla (kuten kuuluukin), joten pyöritän päässäni tätä säröä yksin. Jos olin ennen "hiljainen ja outo", nyt olen siirtänyt itseni pois ihmisten luokasta. Tällaista särkynyttä, yksinäistä ja rääkättyä olentoa ei voi mieheksi kutsua. Piirrän mielessäni pitkän mustan viivan, ja näen että olen itse tehnyt nämä kaikki valinnat, samalla kykenemättä toimimaan muuten.

Sairauteni on pettymys itseeni ja muihin. Olen tullut tänne asti vapaasta tahdostani, omien rajallisten kykyjeni johdattamana, muiden lyödessä tahtia tahattomasti ja tahallaan. Ei ole ketään jota voisin syyttää, eikä mitään mikä estäisi minua syyttämästä kaikkea; myös itseäni. Näin suljen itseni, ja vien kiusaajieni työn päätökseen. Olen oman itseni vihollinen.

En tiedä enää mitä ajatella mistään. Ympärilläni lojuu kasa kirjoja jotka olen lukenut puoliksi, joihinkin en edes ole koskenut hyllystä ottamisen jälkeen. Jotkin olen lukenut moneen kertaan. Sekaisin, kaikki on elämässäni sekaisin.

Itsesääli on myrkkyä josta monet nauttivat, mutta viisaat karttavat sitä. Kunpa olisin viisas!

Teen asioita joiden tiedän olevan väärin, tiedän niiden toimivan minua vastaan. Käytän päihteitä tuhotakseni itseäni. Teen tämän, ja silti väitän haluavani parantua. Minulle ei pitäisi suoda oikeutta puhua ongelmistani, sillä olenhan ne itse aiheuttanut. Mutta hiljaisuus on joskus pahempaa kuin mikään muu. Joskus se rikkoutuu, joskus.

Pimeässä ei näy ketään.