Vaalit ohi, Kekkonen voitti

Ja nuorten Suomi hävisi. Mutta asiaan.

Viime viikkoinen lääkärin käynti oli todellinen pettymys. Selitin asiat lyhyillä yöunilla väsyneenä, miettien miksi lääkäri kysyy heti päihteiden käytöstäni. Sanoin ettei minulla ole ongelmaa, pari viikkoa sitten kävin yksillä kaverin kanssa. Tämähän tietysti tarkoitti ettei minulla ole enää vakavaa masennusta, kun yhden kaverin kanssa jaksoin käydä yksillä pari viikkoa sitten. Itsetuhoisista ajatuksista lääkäri "unohti" kysyä, ja minä unohdin väsymykseltäni mainita niistä. Joten olen kuntoutusta vaille valmis parantumaan!

Menin lääkäriin tosiaan saadakseni mielipiteen työkyvystäni, ja mahdollisesti uutta näkökulmaa sairauteni hoitoon. "Työkkäriin ja lääkkeitä," on neuvo, josta olisin voinut jättää maksamatta 170 euroa. Onneksi on sairaskuluvakuutus. Kiireinen lääkäri hoiti tavallista mielenterveyden flunssaa melkein olankohautuksella.

Vaalit painavat masentunutta mielialaa alemmas. Leikkauspöydälle löytää tiensä monikin valtion lehtoprojekti, kuten mielenterveyshuolto varmastikin. Oikeistolaiset tykkää potkia maassa makaavia. Minähän olen erään talousneron mukaan "rikkaruohoa," joka pitäisi kitkeä töihin. Hankin siis töitä, niin masennukseni paranee? No, syrjäytynyt erakko ehkä onkin vain taakaksi yhteiskunnalle, mutta kun yhteiskunta tykkää löytää syitä ongelmilleen kaikesta muusta kuin itsestään.

"Maahanmuuttajat raiskaa, lusmuilee ja vie meidän vähät työt."
"Talouskasvu syntyy työllä!"
"Hoidetaan sairauden mukaan, ei lompakon."

Olen pettynyt itseeni, vaalitulokseen ja elämään yleensä. Katsotaan mitä keittoa Punapersmulta tai KokPersKepu saavat aikaan. Eiköhän sillä saada joidenkin rikkaampien Suomi kuntoon. Itse pohdin hirttoköyttä vähän väliä, mutta kuitenkin.

Vaalipäivänä täällä muuten satoi lunta. Pidin lyhyttä takatalvea enteenä mitä tulee tapahtumaan. 80-luvulle haikailtiin näköjään ympäri Suomea.

Kirjoitin aiheesta (elämästäni) eilen lyhyen runon:

Voi vitun vittu kun vituttaa
Vitun vaalivittuilijat vittuilee vitusti
Vittu kun vaalivittuilijat vituttaa
Tulee aina tiellä vastaan
Joka vitun vaalivittujen vittu
Ja päässä on jokaisen vaalivittuilijan vittu

Vittu kun kaikki vituttaa
Ei vois vähempää kiinnostaa
Keskusta
Lappi
Väyrynen
Ja maakuntienkehitysohjelmat

Koko Suomi on yhtä vittujen kevättä
Ja taaksepäin katsotaan
Kun edessä olisi loistava tulevaisuus
Mutta takana on Kekkosen ja Väyrysen
Ystävyys, Yhteistyö ja Antautumissopimus

Olisipa minullakin sellaisia ystäviä
Jotka vähän auttaisi lautojen
Talojen
Jätevesien
Ydinjätteiden sijoittelussa
Niin kuin Jeesus auttaa meidän Juhaa

Eniten vituttaa kaikki,
ja sen jälkeen tulevat asiat.

Ihan vähän kärjistin asioita, mutta johonkin se vaalivitutus pitää purkaa, kun sitä on koko kevät kuunnellut ilman vaihtoehtoja kääntää kanavaa. Sain vitutuksen purettua runoon, niin kai tästä keskustan vaalivoitosta jotain hyötyä minullekin oli.

Seuraavaa teollisuuskuplaa odotellessa.

Samantekevää, yhdentekevää

Istun yksin yksiössäni lauantai-iltana. Nainen lähti aamupäivällä parin yön yöpymisen jälkeen. Katsoin Good Night, and Good Luckin Netflixistä. Ylihuomenna psykiatrin tapaaminen (mielen)terveydentilastani. Masentaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana en ole kirjoittanut paljoakaan, en päiväkirjaani tai tänne. Ei ole huvittanut, tai tullut mitään kirjoittamisen arvoista. Joten miksi kirjoittaa ei mistään.

Ylihuominen psykiatrin tapaaminen kuitenkin hermostuttaa minua tarpeeksi, joten tunnen tarvetta kirjoittaa ajatuksiani tänne. En tiedä mitä ajatella koko asiasta, olenko tarpeeksi sairas vai en, hakeakseni jatkoa sairaseläkkeelleni. Onko siitä mitään hyötyä (mielenterveyden koheneminen), vai onko siitä enemmän haittaa (passivoituminen)?

Ei ole ainakaan tarvennut murehtia aamulla heräämisestä, joten kai se on molempia. Kai. Ehkä. Myös mielestäni samantekevää, niin kuin koko elämäni tähän mennessä.

Olen keksinyt tarinoita joista voisin kirjoittaa, kun olen miettinyt mitä haluaisin tehdä. Yksinäisyys, tarkoituksen haku, moraalinen pohdinta on yleinen teema tarinoissa. Avaruusalus yksin ajelehtimassa loputtomassa, tyhjässä pimeydessä. Koulukiusatun kosto. Rajavartio-aseman yö. Mitä vain, kunhan kirjoittaisin jotain.

Syön tällä hetkellä lääkkeistä ainoastaan Ketipinoria 50 mg yöannoksella, Voxran ja Valdoxanin jätin viime vuoden lopussa pois, ne ajoivat mielestäni tarkoituksensa loppuun kun en pystynyt kirjoittamaan puolikasta sivuakaan ilman ponnisteluja. Sen sijaan Ketipinor antaa yöunet satunnaisen Imovanen kanssa tarpeeksi hyvin. Toivon voivani jättää lääkityksen joskus tulevaisuudessa kokonaan pois.

Turha sitä on kuitenkaan ennustaa mitenkään. Väärässä voi olla nykyisyydestäkin.