torstai 18. heinäkuuta 2013

Ja nyt pieni hetki hulluudelle

Kärsin persoonallisuushäiriöstä. Estynyt persoonallisuushäiriö on virallinen diagnoosi (lääkärin antama siis), mutta mittavien pohdiskelujen (sekä epämääräisten nettitestien) jälkeen tämä tulee todennäköisesti muuttumaan määrittämättömäksi/sekamuotoiseksi persoonallisuushäiriöksi.

Minä olen vähän kumma tyyppi. Puhun itsekseni ääneen, käyn mittavia keskusteluja ja väittelyjä pääni sisällä todistaakseni itselleni että olen ihan fiksu tyyppi. Ja sitten joskus ajattelen että pitäisi vetää kourallinen Rivatrilia, ketipinoria ja melatoniinia ja lähteä uimaan jokeen. Että mä olen ihan paska, en edes ihminen. Mutta ihmisetkin on kaikki ihan paskoja, joten olen jotenkin onnistunut saamaan itseni pääni sisällä vielä huonompaan asemaan. Ristiriitaisuus on persoonallisuuspiirteeni.

75 % minusta uskoo että kuolemanjälkeen ei tapahdu yhtään mitään. Ei tietoisuutta joka kokee olemattomuuden, koska se ei ole kokemus. 25 % taas sitten uskoo siihen, että elän jonkinlaista elämäni murmelina/hindu/buddhismireinkarnaatio helvettiä, josta pääsen ulos vasta kun keksin miten elää hyvää elämää. Tämä kerta ei ole selkeästi onnistunut, joten uintireissu varmaan tulee jossain vaiheessa realiteetiksi jos ei jotain yllättävää tapahdu.

Ihmiset pitävät minua pelottavana. Minulla on "villit silmät", ja varsin omintakeinen tapa pukeutua joskus. Vaikka misantrooppi olenkin, minulla ei ole suunnitelmia aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Olen kärsinyt heidän takiaan, mutta tiedän hyvin miten vähän he luulevat tekojensa vaikuttavan.

Mutta entäs ne persoonallisuushäriöt? Wikipediasta nyt pastaan tänne ne oireet jotka tunnistan itsessäni:

Schizotypal personality disorder:

Behavior or appearance that is odd, eccentric or peculiar;
Poor rapport with others and a tendency to withdraw socially;
Suspiciousness or paranoid ideas;
Obsessive ruminations without inner resistance, often with dysmorphophobic, sexual or aggressive contents;
Unusual perceptual experiences including somatosensory (bodily) or other illusions, depersonalization or derealization;

Millonin alatyyppi:

Timorous schizotypal: Warily apprehensive, watchful, suspicious, guarded, shrinking, deadens excess sensitivity; alienated from self and others; intentionally blocks, reverses, or disqualifies own thoughts.

Avoidant personality disorder:

Hypersensitivity to rejection/criticism
Self-imposed social isolation
Extreme shyness or anxiety in social situations, though the person feels a strong desire for close relationships
Feelings of inadequacy
Severe low self-esteem

Self-loathing
Mistrust of others

Emotional distancing related to intimacy
Highly self-conscious
Self-critical about their problems relating to others
Problems in occupational functioning

Lonely self-perception, although others may find the relationship with them meaningful
Feeling inferior to others
In some more extreme cases — agoraphobia
Utilizes fantasy as a form of escapism and to interrupt painful thoughts

Millonin alatyyppi:

Conflicted: unsettled; unreconciled within self; hesitating, confused, tormented, paroxysmic, embittered; unresolvable angst.

Ihmisrauniona on vaikea juhlia. Ellei sitten naama ole täynnä tätä Rivatrilia, kyllä tekee höpöä päästä eroon noistakin saatanoista.

5 kommenttia:

  1. Voihan sitä ihmisellä olla useampaa eri persoonallisuushäiriötä. Ainakin minä olen kahminut itselleni sellaisia kolme kappaletta.

    Lääkkeet ja joki kuulostaa houkuttelevalta. Tosin se ei taida olla hyväksytty vaihtoehto. Enkä ainakaan halua kannustaa sinua siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kopan häiriöt tykkää sekaantua keskenään. Ja MT-häiriöiden diagnosoiminen riippuu paljon hoitavasta lääkäristä, missä mielentilassa kulloinkin on, juodun kahvin määrästä, ym ym, niin ne diagnoosit väistämättä ovat vähän huteria.

      Ja joessa on mukava uida muutenkin kuin itsenirhaus aikeissa.

      Poista
  2. yksi viisas mies (ammatiltaan psykoterapeuttien kouluttaja) sanoi, että psykiatria on lapsenkengissään ja siinä mennään harhaan ja ankarasti, kun diagnostiikassa otetaan mallia somatiikasta ja kaikelle muka poikkeavalle tarvitsee jonkin nimilapun. entä jos sä oletkin vain sä, ilman häiriöitä? ei sun tarvii olla niinkuin miljoona muuta. jos uskoo olevansa hullu, on hullu..?

    VastaaPoista
  3. Henkilökohtaisesti koen että raastavinta on itse sana persoonallisuushäiriö. Se on kuin joku huutaisi vasten kasvoja: ton persoonallisuus on viallinen! Siinä tuntuu olevan jotain peruuttamatonta ja liian määrittelevää, tai itse ainakin koen näin. Mutta toisaalta, persoonallisuudessani on vikaa, ei minua kannata kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Vastaan tässä myös yllä olevalle anonyymille)

      Se mikä vaikeuttaa normaalia elämää, on sairaus tai vamma. Eikä se välttämättä ole oma vika. Tärkeää on kuitenkin tietää on sinussa muutakin kuin se diagnoosi. Ja kuten anonyymi sanoi, ei kaikki ole totta mitä me luulemme tietävämme. Vika on havaitsijan silmässä.

      Poista