Seuraavat väitteet ovat omia mielipiteitäni tai ajatuksia, ja osa pelkästään masennuksen/persoonallisuushäiriöni tuottamia ajatusvääristymiä, enkä suosittele niiden omaksumista kenellekään. En aio väitellä näiden väitteiden puolesta, sillä olenhan se herra ristiriita. Ja suolahan on tärkein mauste kaikessa.
Persoonallisuushäiriöt ovat rumimpia mielenterveyden ongelmia.
Identiteetin täydellinen tuhoutuminen on vapauttavin kokemus mitä voi joillekin ihmiselle suoda.
Olin liikaa yksin lapsena. Olen liikaa yksin "aikuisena." Liika yksinäisyys tekee tylsän ihmisen.
Itsemurha on täysin hyväksyttävää jos se on harkittu, eikä psykoottimaisen masennuksen vallassa tehty hätäratkaisu. Ihmisen elämä kuuluu hänelle itselleen.
Kaikki ihmiset eivät pärjää, tai tule pärjäämään tässä elämässä. Heitä pitäisi auttaa, mutta avun saanti on täysin sattumaa.
Elämä on vain sitä mitä ajattelet nyt.
Joskus ratkaisuja ei ole olemassa.
Ihmissuhteet ovat venäläistä rulettia, joka on sen arvoista. Ikävä kyllä peliin sisältyy häviäjiä. Jos sellaisiin haluaa uskoa.
Minä kuolin tänä vuonna, joskus huhtikuussa, mutta ruumiini on vielä elossa.
Ehkä palaan kuolleista, mutta siihen tarvitaan ihme. Jeesus voi rakastaa minua, mutta minä inhoan kirkkoja, ja siihen palavasti uskovia ihmisiä tietyllä tasolla. Dogmaattisessa uskonnossa ei ole minulle mitään viehättäviä ominaisuuksia.
Olen aiheuttanut täysin vältettäviä ja tarpeetonta surua tietyille ihmisille. Olen pahoillani ja myös täysin pettynyt itseeni.
Itseviha on väärin opittua motivaatiota.
Suurinosa olemassaolosta on lopulta vain sattumaa. Yksin äärettömässä pimeässä avaruudessa meidän planeettamme on, ja niin olemme mekin. Asteroidit ja ihmissuhderuletti ovat molemmat olennainen osa olemassaoloamme. Joskus se pamahtaa, ja pitää poimia muruset maasta.
Ja rakentaa alusta.
Miten onnekkaan epäonnekkaita me kaikki olemme.
Allekirjoitan suurimman osan ylläolevista mielipiteistäsi.
VastaaPoistaIhmeitä tapahtuu vielä..
VastaaPoistaAllekirjoitan myös suurimman osan. Ja kajoan röyhkeästi muutamaan aiheeseen tarjoamalla oman näkemykseni, joka tuskin on ainoa totuus.
VastaaPoistaItsemurha: Jokaisella on oikeus ja myös vastuu päättää omasta elämästään. Itse en omin toimin tehtyä exittiä puolla, mutta ymmärrän jotakuinkin olosuhteet, jotka tuohon ratkaisuun voivat johtaa. Mielestäni kysymys on kuitenkin aina siitä, että jotain olennaista on jäänyt elämästä ymmärtämättä, jos ratkaisuja ja vaihtoehtoja ei ole.
Itsemurha on usein äkillinen, ruma, epätoivonen, häkellyttävä, lopullinen ja tosi paska ratkaisu, jolla poistetaan kaikki vallitsevat ongelmat ko. yksilön kohdalla.
BTW: Silloin kun itsemurha on ns. pitkitetty sitä ei pidetä niin tuomittavana. Eli jos joku tappaa itsensä juomalla, syömällä, makaamalla tai vetämällä jotain myrkkyä johonkin ruumiinaukkoonsa tai nahan läpi ilman, että se aiheuttaa välitöntä kuolemaa sitä ei katsota itsemurhaksi, I wonder.
Uskonto:
Tunnen yhäkin samanlaista vastenmielisyyttä uskontoa ja etenkin kirkko/seurakunta/lahko/liike- osastoa kohtaan, mutta kas, olen kuitenkin jollain sortilla löytänyt uskon hyvään, maailmankaikkeuteen, inhimillisyyteen, luontoon ja elämäntarkoitukseen. En usko enkeleihin, tonttuihin, joulupukkiin, jeesukseen, maasäteilyyn tai muuhunkaan sellaiseen. Uskon ennemminkin kvanttifysiikkaan, energiaan ja luonnon kiertokulun lakeihin. JA ne ovat lohduttavia. Ne eivät tuomitse: Ei ole oikeaa eikä väärää. Kaikki perustuu valinnanvapauteen ja syy-seuraus-suhteeseen. Jokaisella on oma totuutensa. Se, mitä ajattelee ja tuntee, sitä ilmentää. Jos se ei tunnu itseltä tai oikealta sen voi hylätä ja valita tilalle jotain muuta. Elämäntarkoitus on tulla perimmäiseksi omaksi itsekseen kokemalla, tuntemalla ja valitsemalla.