Ulkona on vielä pimeää. Alkaa vähitellen tulla valoisampaa aikaisemmin joka päivä. Ehkä tässä ollaan pikku hiljaa lähestymässä sitä lopputalvea. Värit ulkona ovat olleet viimeiset pari kuukautta mustaa, valkoista ja harmaata. Värien puutostauti on todellinen asia.
Niin, olen edelleen elossa. Mukavastikin vaihteeksi, kuten mainitsinkin aikaisemmin. Ja mukavuus on tylsä kirjoittamisen aihe, joten toteutan nyt Psykiatrisen hoitola Haa-Haan ylilääkärin minulle antaman kirjoitustehtävän. Ja koska jatkuva valittaminen käy mielenterveyden päälle.
"Entäs jos kaikki olisikin hyvin?"
Herään aamupäivästä hyvin nukutun yön jälkeen. Teen aamuaskareet, aamupalat ja päivän tehtävälistan. Kirjoitan kaksi sivua ajatusvirtaa. Käyn ulkona vetämässä noin puolen tunnin kävelylenkin.
Palattuani kotiin istun kirjoituspöydälle. Kirjoitan ajatuksia, luonnostelmia ja vapaata tekstiä kaksi-kolme tuntia. Pidän puolentoista tunnin mittaisen ruoka ja virkistystauon. Palaan kirjoittamiseen vielä kahdeksi tunniksi. Kello on nyt kuusi tai seitsemän illalla. Tähän aikaan illallinen. Mahdollista seurustelua ja vapaa-aikaa. Nukkumaanmeno vaihtelee kello yhdentoista ja kahden välillä.
Tällainen päiväjärjestys minulla tulee olemaan kun minusta tulee terve. Tämä järjestys on jo nyt mahdollista. Olen päättänyt pitää kiinni kirjoittamisesta. Ilman tätä minulla ei olisi ollut kahta minulle hyvin merkittävää suhdetta, puhumattakaan itsekehityksestä jota olen tästä saanut.
Kiitän blogini lukijoita, kommentoijia sekä sähköpostiini kirjoittajia että ovat antaneet minulle kaikkien ongelmieni keskellä pientä toivoa. Pyydän vielä anteeksi niiltä, joihin sähköposteihin en vastannut. Olen vaikea ihminen, enkä ole kovin hyvä ihmisten kanssa. Toivon ettette loukkaantuneet vastauksen puutteesta. Jos loukkaannuitte, niin pyydän anteeksiantoanne. En tiennyt mitä olisin teille voinut vastata.
Elämäni kuitenkin jatkuu. Kirjoitan siitä sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti