Istun yksin yksiössäni lauantai-iltana. Nainen lähti aamupäivällä parin yön yöpymisen jälkeen. Katsoin Good Night, and Good Luckin Netflixistä. Ylihuomenna psykiatrin tapaaminen (mielen)terveydentilastani. Masentaa.
Viimeisen puolen vuoden aikana en ole kirjoittanut paljoakaan, en päiväkirjaani tai tänne. Ei ole huvittanut, tai tullut mitään kirjoittamisen arvoista. Joten miksi kirjoittaa ei mistään.
Ylihuominen psykiatrin tapaaminen kuitenkin hermostuttaa minua tarpeeksi, joten tunnen tarvetta kirjoittaa ajatuksiani tänne. En tiedä mitä ajatella koko asiasta, olenko tarpeeksi sairas vai en, hakeakseni jatkoa sairaseläkkeelleni. Onko siitä mitään hyötyä (mielenterveyden koheneminen), vai onko siitä enemmän haittaa (passivoituminen)?
Ei ole ainakaan tarvennut murehtia aamulla heräämisestä, joten kai se on molempia. Kai. Ehkä. Myös mielestäni samantekevää, niin kuin koko elämäni tähän mennessä.
Olen keksinyt tarinoita joista voisin kirjoittaa, kun olen miettinyt mitä haluaisin tehdä. Yksinäisyys, tarkoituksen haku, moraalinen pohdinta on yleinen teema tarinoissa. Avaruusalus yksin ajelehtimassa loputtomassa, tyhjässä pimeydessä. Koulukiusatun kosto. Rajavartio-aseman yö. Mitä vain, kunhan kirjoittaisin jotain.
Syön tällä hetkellä lääkkeistä ainoastaan Ketipinoria 50 mg yöannoksella, Voxran ja Valdoxanin jätin viime vuoden lopussa pois, ne ajoivat mielestäni tarkoituksensa loppuun kun en pystynyt kirjoittamaan puolikasta sivuakaan ilman ponnisteluja. Sen sijaan Ketipinor antaa yöunet satunnaisen Imovanen kanssa tarpeeksi hyvin. Toivon voivani jättää lääkityksen joskus tulevaisuudessa kokonaan pois.
Turha sitä on kuitenkaan ennustaa mitenkään. Väärässä voi olla nykyisyydestäkin.
Mistä niitä naisia oikein löytää ?
VastaaPoistaViimeksi kun löysin sellaisen, se löytyi yksiöni ulkopuolelta toisessa yksiössä juhlimassa Halloweenia. Eli sattumalla ja olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
PoistaLiittyy siihen prosessiin muutakin, mutta sitten minun pitäisi väittää tietäväni siitä ja naisista jotakin. Paras neuvo taitaa olla: naisetkin ovat ihmisiä, ja ihan yhtä kujalla koko hommasta kuin me miehetkin.
Eli vastaukseni: sieltä missä ihmiset yleensä juttelevat toisilleen.
Oletko ajatellut tuettua, kuntouttavaa työtoimintaa vaikka parina päivänä viikossa? En tiedä, piti vain ehdottaa.
VastaaPoistaViimeksi tutkittiin tätä mahdollisuutta joulukuussa Raadon kanssa, ja eräs täti sanoi minulle: "Sä oot just siinä väliinputoajaryhmässä," kun "kuntouttava työpajatoiminta" on juuri ja juuri minulta ikäni puolesta suljettu pois. Lisäksi eräs yritys/paja meni vuoden vaihteessa paikkakunnalla kiinni, joten sekin oli vesiperä.
PoistaMutta no jaa, en olisi sen vaikutuksen olevan muuta kuin +-0 parhaassa tapauksessa, joten ei ole väliä. Yhdentekevää.
kursseja avoimen kautta? ei tarvii stressata ja puuha on mielenkiintoista ja mielekästä.
PoistaEhkäpä, pitää miettiä kesällä kun aihe tulee taas ajankohtaiseksi. Opiskelijanura taitaa ehkä olla parempi kuin ojankaivaja.
Poista