sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kirjat joita luen tällä hetkellä

Kirjallisuus on yksinäisen ihmisen toinen kotimaailma, joten päätin tehdä vähän keveämmän postauksen vaihteeksi kirjoista, joita olen tällä hetkellä lukemassa loppuun, ja yksi jonka luin.

Céline, Louis-Ferdinand: Niin kauas kuin yötä riittää

Célinen rikas kieli, synkkä huumori ja masentavan tarkka kuvaus ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Ranskasta ja Euroopasta on lukuelämys, jota voisi kuvata "ranskalaiseksi Bukowskiksi", vaikka Bukowski onkin amerikkalainen Céline. Olen juuri päässyt kirjassa siirtomaa osuuden alkuun, joten en vielä voi antaa tarkempaa kuvausta kirjasta, muuta kuin suosittelen kaikille kirjallisuuden ystäville tätä klassikkoa varauksetta.

Käy hyvin Baron de lay Reservan kanssa yhteen.

Sund, Erik Axl: Varistyttö

Erittäin hyvä ruotsalainen dekkari. Olen kirjan puolivälissä alle viikon lukemisen jälkeen, mikä on hyvä osoittaja kerronnan, juonen ja henkilöiden korkeasta laadusta. Tämä on niitä kirjoja joita ahmitaan yön pikkutunneille asti, ja jotka jättävät sen jälkeen sinut yksin miettimään millaisessa maailmassa me oikein elämme.

Tällä hetkellä paussilla minulla, koska Céline on lainassa kirjastosta, ja Sundin kirja on ystävältä. Prioriteetit, hei.

Cliff, Nigel: The Last Crusade - The Epic Voyages of Vasco da Gama

Luin tämän viime vuonna osastolla, ja tarina vei mukanaan portugalilaisen löytöretkeilijän matkoille Intian valtamerille 1400-luvun lopulla. Historian ystäville kirja tarjoaa monipuolisen kuvauksen eurooppalaisen ja aasialaisen kulttuurin yhteentörmäyksestä, jossa riittää maailmasta hävinnyttä "suuren seikkailun" tunnetta. Jos keripukki, juonikkaat alkuasukkaat, tykit ja maailman ympäri matkat kiehtovat mieltä, niin suosittelen lämpimästi. Historian tuntemus ei ole välttämätön, kiinnostus riittää.

Jos saisin valita edellisiä elämiä, niin kuin useat tuntuvat tekevän, niin en silti suostuisi lähtemään tälle "Jumalan siunaamalle" matkalle. Olen sen verran kiintynyt hampaisiini.

Tässäpä näitä tällä kertaa. Hyviä kirjoja jokainen omalla tavallaan, lässynlää, läpätilissynlää. Loppu.

2 kommenttia:

  1. Täytynee pistää korvan taakse, uusi luettava on aina tervetullutta. Itse olen viimeaikoina lukenut suomalaista - Arto Mellerin Tuomiopäivän sävärit eli svimbaa komisario Koskinen, sekä Kauko Röyhkän Kreikkalainen salaatti. Yleissivistyksen nimissä voin suositella lukemaan, etenkin Mellerin teoksen. Ulkomaisista lukaisin eilen Dashiell Hammettin Nainen pimeässä -kirjan lyhennelmän. Henry Millerin Kravun kääntöpiiri ollut alkusyksystä saakka työn alla, kahdeksankymmentä sivua jäljellä, tuskin saan luettua loppuun. Ei koskettanut mua niin, tai sitten kosketti liikaakin, en ole varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melleri ja Miller ovat omanlaisiaan "isojen nimien lukuprojekteja", jotka vaativat ainakin minulta sen oman tilan että edes pystyy keskittymään tekstiin. Miller jäi minultakin "lukutilan" puutteen vuoksi kesken kun ei edes ollut sitä lukunojatuolia.

      Mutta juu, lukeminen kannattaa kun huvittaa. Väkisin vääntämällä klassikot hampaat irvessä, ei ihan mielestäni pelkästään yleissivistyksen nimissä kannata.

      Fluv

      Poista