Olemattomuuden Odotus

Koiran vahtimiskeikka. Ajattelin ottaa taas sen niskalenkin itsestäni, ja yrittää tehdä siitä meditaatiosta päivittäistä. Yritän myös kirjoittaa unohtuneeseen päiväkirjaani. Aloitetaan pohjalta, ja niin edelleen.

Meditaation tunnen tarpeelliseksi, koska en pysty keskittymään mihinkään paria minuuttia pidempään. Kirjoittaminen auttaa myös keskittymiskyvyn parannuksessa. Jos tutkimuksiin ja pari tuhatta vuotta vanhoihin perinteisiin on uskomista.

Tärkeintä on ottaa tämä kaikki tosissaan, muuten ei synny mitään. Päiväkirja on "kiva kaveri"; vähän hiljainen, mutta loistava työkumppani käytettynä oikein.

Juon vain vettä, kofeiininkin tiputan ruokavaliosta. Ehkä se auttaa? Unta ei nimittäin ole viime aikoina tullut, ja olokin lähentelee maniaa kun ajattelen tarkemmin paria viime viikkoa. En halua puhua niistä.

Unohdan paljon asioita...kuten senkin miten olin päättämässä tämän virkkeen. Ai niin, Rivatril.

Rivatrilia ei ole suunniteltu päivittäiseen käyttöön kahvin kanssa, en suosittele sitä trippiä kenellekään.

Se kulkee näin:
"Väsyttää, otanpa kahvia."
"Ah kun ahdistaa, otanpa rivan."
"Ai hitsi kun väsyttää taas, otanpa enemmän kahvia tänä aamuna..."

Kunnes pääset siihen missä minä olin viikko sitten. Nyt tuntuu siltä kuin silmät roikkuisivat koko ajan alas päin. En leiki enää aivokemikaalien kanssa, alkoholikin on mennyt pannaan kun saan siitä aggressioita. Kohta muutan luostariin, ja otan siellä sen kuuluisan hiljaisuusvalan.

Huomiseen, sauna tuntui mukavalta pitkästä aikaa.