torstai 20. helmikuuta 2014

Tänään on pimeää, huomenna on pimeää; itseasiassa AINA ON PIMEÄÄ

"Depressiivinen episodi."

Vietä pari päivää sanomatta mitään (suurinosa teistä ei varmaan pysty siihen), kassaneidit ja sedät poisluettuna, niin tiedät miltä minusta nyt tuntuu. Pyysin Ripiltä toista käyntiä tällä viikolla maanantaina. Sain onneksi.

En ole poistunut asunnostani paljoakaan. Kaihtimet ovat kuukauden päästä olleet melkein yhtä jaksoisesti kiinni vuoden. Minulla on pari vastaamatonta puhelua ja tekstiviestiä. Maksamattomia laskuja. Paperivuoria.

Inhoan kaikkea mitä teen, joten päätän viettää päivän taas kylpytakissa. Moneskohan viikko putkeen? Ei ole mitään syytä poistua asunnosta, paitsi ehkä ennen yhdeksää. Pitää minunkin syödä. Sitten minun pitää mennä nukkumaan, koska nukun kellon ympäri, ja minulla on terapiaa huomenna, jossa minun pitää pystyä puhumaan.

Ihmiset ovat kyselleet miten olen voinut, en ole vastannut edellä mainituista syistä. Pimeää sisällä, enkä puhu pelkästään asunnosta.

Keskustelin Ripin kanssa viimeksi monista asioista. Minusta, ja miten paljon ja mitä ajattelen, ja miten se on suurimmaksi osaksi rasite. En pysty pysäyttämään sitä, joten olen vetäytynyt tietokoneisiin saadakseni pääni hiljaiseksi. Laiskan miehen itsetuho, säälittävin kaikista.

Pitäisi meditoida, etkö siksi käynyt sitä kurssia?
 Yritä meditoita kun päässä on ääni, joka sanoo sinun olevan laiska vätys, jolla ei ole paljoa tarjottavaa kanssa ihmisille/kärsijöille. Joista en pidä kuitenkaan. Ja ääni osaa vittuilla, etenkin itselle ja muille. Sitten pitäisi pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa.

Mietin mikä on masentuneen ja normaalin minän ero. Masentunut ei poistu asunnosta valoisan aikaan. Masentunut ei pysty puhumaan ilman lääkkeitä. Masentunut ei pysty syömään. Masentunut ei pysty kirjoittamaan ilman neljää kuppia kahvia, ja kolmea rivatrilinia. Masentunut ei osaa rakastaa, koska hän vihaa itseään. Aika tavallista.

Eikä kukaan tiedä kuka minä oikeastaan olen. Parempi on etteivät tiedä.

3 kommenttia:

  1. Toivon pimeän vielä väistyvän luotasi. En osaa sanoa muuta.

    VastaaPoista
  2. rakastaminen alkaa mistä vaan. onneks ei aina itsestä. koiran kanssa voi huomata isoja ja pieniä rakkauden tuntemuksia puolin ja toisin.

    harva on niin itseriittoinen, että voi nauttia elämästä ilman oman lajinsa peilejä.

    synkkä kuva itsestä johtuu useimmiten, ellei aina, lapsuuden vaillinaisista hyväksytyksitulemisen kokemuksista. usein myös suoranaisesta nöyryyttämisestä.

    olen huomannut, että tiedostaminen ei riitä, tuntu pitäis saada mukaan.
    helvetisti surtavaa.

    ajattelin joskus, että aivokemia mahdollisesti seuraa suruista mieltä. eli ettei
    välittäjäaineet olekaan ehkä ekana sekaisin.

    kyllä masentunut osaa rakastaa. masentuneena on vaikeaa saada vastarakkautta.

    tarpeeton ihminen tarkoittaa mun elämässä sitä, että mulla ei saa olla tarpeita. olen itse toisten tarpeita varten.

    en ole sun kaikkia juttuja lukenut, mutta haulla" tarpeeton ihminen"" löysin tämän ja "vihaan mun elämää" oli mulle tuttua.



    VastaaPoista