Otteita Kellaripäiväkirjasta

18.1.2017 23:21
Keskiviikko

Heräsin aamulla ajatellen että on torstai. Seurasi tylsä päivä, lukuunottamatta tunnin päiväunia yhdeltä.

Ei kahvia tänään, Electroluxin keitin vääntää kusta jossa on kahvinaromeja. Päikkärit voitti ulkona käymisen tänään.

Sherlockin uusi kausi oli pettymys, huonosti kirjoitettu plää plää plää Fluv katsoo sarjoja.

__

20.1.2017 21:19
Perjantai

Donald Trump astui presidentin virkaan tänään. Vittu.

-

Taas ei ketään, ei mitään perjantaina. Vain päivä muiden samanlaisten kanssa minulle. Tylsä, turha elämä, juon Taliskeria ja tuijotan eteeni mykkänä. Samaa kuin eilen, toissapäivänä...Vitun kurkkukipu, haluaisin salille mutta epämääräinen sairastelu estää. Byhyy.

Itsepilkka, viha, koko ajan itseäni hakkaan, miksiköhän? Ei meno ainakaan parane.

-

Tänään olin taas. Kaikki tapahtuu, minä myös, kuin ennaltamäärättynä, rataa pitkää kulkien, matkustajat turhaan itkien: "Ei taas! Ei taas!"

Ympyrä on täydellinen muoto, ei alkua tai loppua, lähellä tai suoraan kohti nollaa.

__

25.1.2017 (vähän jälkeen keskiyön)
Keskiviikko


Olen sulanutta muovia hellan päällä,
uudestaan sulan ja kuplin,
päällä mustan hellan.

Olen vihainen patsas,
nyrkit kiinni ja suu auki huutaen:
"Vapaus versoo Verestä ja Raudasta!"

Olen märkivä haava,
täynnä mätää ja pahaa hajua,
pian kuolevassa ruumiissa.

Olen menneen talven muisto:
Palaan joka vuosi samaan aikaan.


16:50

Kipua taas, tuskaa, itkemistä. Rukoilin voimaa kestää, kykyä kasvaa ja antaa anteeksi. En tiedä keneltä rukoilin, mutta tarkoitus on varmaan tärkein. Sitä keksii yksinäisyydessä satuja kestääkseen sen.

Sanoja, sanoja....

Punaista kultaa, hiuksesi ovat

Verho, jonka alla maailman yksinäisimmät

Silmät, jotka näkevät näkymättömiä värejä

Sanoista, jotka sinut sisäänsä sulkee,

Sinut, joka niin uutta rakastat,

joka niin raivolla tuntee kellonlyönnit,

joka niin vapautta etsii, janoaa, tuntee ikävää kun

Pöly tippuu alas, peittää minut;

eikä meistä siksi vanhoja tullut,

Vain hyvin kuluneita valokuvia

Nuorista, joiden ei olisi tullut rakastua

Sillä vain toiselle meistä jäi tämä ikävä.

-

Tyrskähdän happamiin kyyneliin, aika kultaa haavat, enkä näe surun vuodolle loppua, kaikki vika minussa on, ja yksinäisyys on arkku.

Mieli on sitten hauta, nousee sieltä aika ajoin kummitus maan päälle elämänsä surujaan ulvomaan, miten ennen oli ilmassa musiikkia, suudelmia ja toivoa; miten nyt on maan alla kylmää, yksinäistä ja ikuista.

Kipu on majakka, tottele ja väistä karit.

-

~23:00 jotain

Ajatus tästä päivästä: ohimenevä, haalea, tuulista ja pimeää ulkona kävellessä.

Se yksinäinen olo mikä tulee tähtitaivaasta.

__

31.1.2017 12:37
Tiistai

Joskus minulla on avaimet sellini oveen,
mutta en (tahdo) löydä lukkoa.

Joskus löydän lukon, mutta unohdan missä avaimet ovat.

Pelko on tyrmäni, minä sen vanki ja vartija.


__

5.3.2017 13:57
Sunnuntai

Väsymys lanien jälkeen: itseeni, kavereihin, elämääni...itsetehty ja yksin kannetty kieroon kasvanut elämä, tyhjyyden ja ennuin täyttämä päivä.

Tunsin hiljaisuuden sekä lievän inhon täyttämiä ajatuksia Jesarin laneilla, heitin väliin kuivia vitsejä etten olisi täysin hiljaa. En keksinyt mitään puhuttavaa, en kai halunnutkaan.

Kasvan vieraammaksi, etäisemmäksi täällä. Seinät pysyvät ympärillä ulkonakin. Kukaan ei pääse sisälle, eikä kukaan haluakaan.

Haluaisin kyllä avautua; haluaisin puhua miten yksinäiseltä minusta tuntuu, miten kalvavaa on olla aina yksin ja hiljaa. Haluaisin vain sen tunteen että pitäisin jostakusta, puhtaasti ilman epäilyjä tai

__

24.4.2017 Aamu
Maanantai

Yksinäisyys on hirttosolmu.

Haluan nostaa itseni niskasta kiinni pitäen.

Katsella jäälauttojen lipuvan joen päällä.

Tuntea sulavansa niiden kanssa.

Eikä kukaan tietäisi minun olleen olemassa.

-

Olit kuin huokaus viereltä ja takanani,
En nähnyt mutta tunsin sinut, ja pettymyksen
Leviävän kuin auringon säteet.

Enkä löytänyt sinua enää,
eikä minua kaivannut kukaan.