Tällainen syntyi äsken. Oli ihan mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa taas jotakin:
Entäs jos olisi vain pimeyttä? Emme näkisi toisten hyvyyttä ja halua auttaa. Emme näkisi ystäviä vaan hylkääjiä, ei ulko-ovea tai lääkkeitä. Emme omaa halua tehdä asioista parempia. Sulkisimme maailman pimeyteen kuin lapsen muovipussiin, koska emme halua nähdä sen kasvavan samaan tuskaan millä peitämme sen. Hylkäisimme toivon kuin uppoavan laivan, samalla rukoillen että meri huolehtisi meistä. Samalla tietäen että itse upotamme laivojamme, ja näemme pimeyden syttyvän kuin tulen tyhjyyteen.
Koska muuta ei olisi, ja tunnemme sen aivan liian hyvin sanoaksemme ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti