Huh, bentsot lievittävät ahdistusta, ja Voxran pitäisi alkaa vaikuttaa kahden viikon kuluessa. Tunnen rintakehän sisällä nyt tuttua painetta, sellaista joka kertyy pikku hiljaa kunnes painun sänkyyn potemaan koomaa. Nyt siihen on lääke, onpas mielenkiintoista.
Tänään Jesarin pitäisi tulla saunaan, en tiedä jaksanko siivota sitä ennen. Makaan kylpytakissa sängyllä ja kuuntelen kelloa. Katsonkin sitä välillä. Nousen ylös ja kirjoitan paperille kaikkea mitä tulee mieleen. Käsi väsyy nopeasti, joten en jaksa kirjoittaa sitä kolmen sivun tavoitetta.
Eilen oli terapiaa, ja se helpotti paljon oloa. Nauroin siellä pitkästä aikaa. Tarvitsisin sitä enemmän, ja pohdittiinkin terapian siirtämistä aikuispsykiatrian puolelle. Nythän olen käynyt yksityisellä puolella oma kustannuksella kerran kuussa. Aivan liian vähän minun kaltaiselle pöpille.
En halua avata kaihtimia asunnossani, mutta haluaisin samalla saada valoa. Ikävästi tänne näkee kadulta suoraan sisälle, ja yritän vältellä ihmiskontakteja vetämällä kaiken kiinni. Tupakkaakaan en käy ostamassa, se aine on ihan perseestä.
Nämä tekstit ovat ainoa päivittäinen kontakti ulkomaailmaan. Olen nyt siellä minne olen halunnut mennä. Tässä minä kasvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti