Onpas ahdistava paikka. Täynnä elämän kolhimia ihmisiä, katkeria ja huonosti toipuvia. Kaiken peittää tuska ja toivottomuus. Täällä näkee Suomea.
Aamulla Jesari heitti minut tänne. Matka meni jutellessa niistä näistä, musiikista ja elämästä. Nauratti aika paljon. Pohdittiin lopussa miten ihminen oli ennen selviytynyt: oltiin kiitollisia jos saatiin kiinni orava; sekin syödään raakana jos ei osaa tulta tehdä. Mitenköhän silloin kuntouduttiin?
Pitäisi saada ihmisen pelko loppumaan, en ole ennen nähnyt näin paljon rikkiammuttuja kanssakärsijöitä samaan aikaan. Oloni on syrjään heitetty, tuntuu että saan täällä vahvistuksia siihen että en todellakaan kuulu minnekään. Mutta se on olotila, ja sen olen todennut aina muuttuvaksi.
Haluan olla nöyrä ja utelias. Uskoa pitää olla, mutta sitä pitää hallita, ja toivon löytäväni lopulta itselleni helpotuksen. Tarvitsen sitä.
Ensin pitää oppia pitämään etsimisestä.
oletko siis osastolla? toivottavasti siellä olemisesta olisi hyötyä. ei se ihmeitä tekevä paikka ole, mutta voi olla avuksi.
VastaaPoistatosi paljon voimia. pitää jaksaa uskoa parempiin aikoihin ^^
Ei, ammatillista kuntoustutkimusta täällä hoidetaan. Ei täällä siis ole mitään "kuntouttavaa", vaan mahdollisuutta kuntoutukseen tutkitaan. Mutta täälläpä tämä aika menee iltaisin yksin ahdistuessa maailman todellisesta kurjuudesta. Hyvin vaikea viikko täällä menee, vaikka psykologien ja lääkärien puheilla käydään.
VastaaPoistaHaastetellaan ja muuta, mutta ei täällä ole yhtään ikäistäni täällä, vaikka syrjäytyneet nuoret ovat kuuma peruna mediassa. Olisi ollut hauska tavata muita kaltaisiani täällä, mutta en ota tätä niin vakavasti. Puurtaen eteenpäin, kiitoksia.