Paras asia mikä voi sitoa ihmisiä yhteen on yhdessä koetut vaikeudet ja niiden mahdollinen voittaminen. Tämä on tärkein piirre mitä etsin läheisissä ihmisissä, en juutu siihen eikä se ole este ystävyydelle jos joku ei tiedä näistä asioista, mutta kun välissä on skaala tunteita joita kenenkään ei pitäisi tuntea, se vaatii myös paljon toiselta puolelta. En vaadi tai koe sitä oikeutetuksi pyytää jokaiselta vastaantulijalta, sellainen on vain itseoikeutettua itsekkyyttä. Ja sellaiset ihmiset ovat paljon pahempia kuin muut.
Itkin taas tänä aamuna, kävelen ympyrää huoneessa josta poistun ensi kuun alussa. Miten hyvältä tuntuu kokea asioita! Miten loistavaa on nähdä muuta elämää. Se vaatii veronsa, jonka maksan mielelläni. Tunnen rintakehän sisällä ilmaa, veri tuntuu valuvan mahani pohjaan. Olen kiitollinen.
Elämä kulkee nyt vähän aikaa omalla painollaan. Seuraan sitä.
Kunpa kirjoittaisit vähän vähemmän abstraktilla tasolla. (Vaikka kirjoitat toki hienosti.) Tekstistä tulisi... Ymmärrettävämpää ja samaistuttavampaa.
VastaaPoistaMitä tarkoitat sillä, että kun olet saanut kostosi? Suunnitteletko jotain..? :o
Haa, tiedän mitä tarkoitat, mutta koen tärkeämmäksi purkaa asiat tällä tavalla. En halua antaa liikaa yksityiskohtia, ja tunnen hyvin suurta arkuutta kirjoittaessani näitä asioita tänne. Tämä on keino päästä näiden asioiden kanssa sopuun, sisäistä monologia vuodettuna nettiin. Ymmärrän kyllä että se on epäselvää, ja varmasti pateettistakin, mutta tällaista on pohtia yksin asioita. Se ei ole täysin selvää minullekaan välillä.
VastaaPoistaKosto on päänsisäistä, onneksi. Tiedostan että asiat eivät muutu vaikka pääsisinkin toteuttamaan haluamiani asioita (minun kokemukseni mukaan) epäihmisille. Se on enemmän ajatusprosessi, kuin varsinainen kosto. Siihen tyydyn ja rauhoitun. Dhammapada on hyvä kirja.
Ja kysymyksiin voi saada vastauksia, kuten olen itsekin nyt tajunnut.
VastaaPoistaNjoo, ymmärrän toki, että tuntuu arastuttavalta kirjoittaa täysin julkisesti ,kenen tahansa luettavaksi.
VastaaPoistaHyvä että kosto on vain päänsisäinen. Toisaalta koston ja anteeksiannon tematiikka on aika mielenkiintoista. On helppo tulla sanomaan, että päänsisäinen anteeksianto olisi omallekin psykologiselle hyvinvoinnille parempi kuin päänsisäinen kosto. Mutta jotkut jutut ovat niin isoja. Miten niistä voisi päästä yli alistumatta ilman kostoa..? Onpas vaikeaa. Haha ,sori tällainen kyökkipsykologia. Jäin vain pohtimaan näitä juttuja.
Muuten, nyytillä on ihan kiva yksinäisyys-palsta. Kannattaa tsekata jos kiinnostaa... Saattaisit ehkä tykätä.
Kostoa vaativat traumat ovat kieltämättä iso osa elämääni, mutta tällaisen kivirepun kanssa tulee sekä vahvaksi että heikoksi välillä. Olen oppinut käsittelemään tätä asiaa nyt paremmin kuin aikaisemmin, joten näen tässä nyt kasvuvaraa itselleni. Kliseistä, mutta monet jutut vaativat niiden tajuamista itse. Ja hyvä etten enää yksin mieti näitä.
VastaaPoistaNiin, vertaistuki olisi "yksi tärkeimmistä asioista mt-kuntoutuksessa" kuten tädit selittivät minulle tällä viikolla. Mielentilani ei ole vielä ollut suosiollinen, mutta ehkä kohta. Ei kuitenkaan vielä.