Certain correct order of words and sentences

Kotona. Kipu oli tällä kertaa fyysistä kun astuin ovesta sisään. Olin kaatunut loskakelissä pyörällä, en pystynyt laittamaan painoa vasemmalle jalalleni tuntematta vihlaisua polvessa. Olin märkä, naamani oli kylmä, ja olin väsynyt matkasta.

Sain vaatteet heitettyä kuivumaan, kylpytakin päälle, jonka jälkeen keitin itselleni teetä. Päärynöitä lukuunottamatta en ole syönyt. En jaksanut enää astua ulos hakemaan ruokaa. Tee oli hyvää.

Aamulla olin hankkinut itselleni uuden listan musiikkia ja runoja joita kuuntelin. Se auttoi matkan tekemisessä. Kipu on lieventynyt, vaikka iso ruhje polvessa välillä muistuttaa itsestään. Ja väsymys. Myös pieni pettymys myöhästymisestä, vaikka sille ei mahtanut mitään.

Välillä haluaisin puhua jollekin joka ei analysoi minua, arvioi ongelmieni kautta tai muuten leiki kotilääkäriä. Vain sanoja, pieniä ja isoja. Sitten suuni tukkii hiljaisuus, vetäydyn ja olen hiljaa. En löydä sanoja, en halua puhua. En jaksa vähäisiä ystäviäni, en...itseäni. En pyydä ketään kantamaan mitään puolestani, en pyydä nyt ketään ottamaan yhteyttä. Enhän minä edes yritä ottaa yhteyttä. Vain sanoja, sanoja joita ei tule sanotuksi.

Ja sitten istun terapiassa, miettien mitä sanat ja ajatukseni ovat. Niin sekaisin, niin yksinäiseksi voi ihminen tulla, että hän ei pysty puhumaan.

Mutta välillä minäkin loistan sukkeluuksia ja vitsejä. Ja kukaan ei kuule niitä. Näin huvitan itseäni, pyöritän näytelmää itselleni. Enkä jaa sitä keneenkään kanssa. Surullista? Ei sen enempää tai vähempää kuin ihmisten elämä yleensä. Täynnä omia ongelmiaan, neurooseja ja draamoja, emme näe paljoa niiden takaa. Jotkut enemmän kuin toiset, kuitenkin.

Käyn istumassa kirjaston takana öisin tupakalla. Katselen harvoja näkyviä tähtiä. Mietin. Ja kävelen kotiin.