En tiedä mitä tein tänään. Tai no, istuin koneella suurimmaksi osaksi, mutta minulla ei ole selvää mielikuvaa mitä oikeastaan tein. Kävin välillä tupakalla, mietin elämää. Sitten taas ei mitään. Tyhjää.
Ajankäsitykseni on hämärtynyt. En muista kävinkö eilen ostamassa tämän askin vaiko toissa päivänä. Olin kuitenkin yksin. Kaverini pyysivät (eilen?) aamulla pelamaan CS:sää. Mikkini ei toiminut, joten jätin välistä. Lisää tupakkaa keuhkoihin. Join monta kuppia vihreää teetä. Kahvia aina kaksi kuppia aamulla. Luen kirjaa vallankumouksista. Muuten aika tyhjää.
Joka päivä kun jätän tekemättä (mitä muka?), tunnen olevani kauempana muista. Jokainen päivä jonka olen hiljaa muille, lisää sitä taakkaa kun puhun muille. Rippi (tämä olkoon uuden terapeuttini pseudonyymi) puhuu siitä miten "kaipaus yhteyteen on olemassa." Se on totta, olen kuitenkin sosiaalinen kun onnistun. Mutta en halua nähdä muita. Se taas on ristiriidassa sen kanssa miltä minusta "tuntuu". Kolme tupakkaa parvekkeella.
Breaking Bad oli loistava sarja, jonka katsoin puolessatoista viikossa. Sitä ennen katsoin Babylon 5:n kolmessa. Nyt en keksi sarjaa millä täyttää päiviä. Sen takia olen käynyt kävelyillä pitkästä aikaa. Poltan niillä melkein aina puoli askia.
En tee mitään. EN HALUA tehdä mitään. Apatia. Kirjoitan, koska nyt haluan että hiljaisuus olisi taas jotakin muuta kuin hiljaisuutta. Haluaisin viskiä, mutta se perkele on kallista. Ja parin päivän päästä olisi taas alkoholin tuoma ahdistus viettämässä kanssani aikaa tyhjässä, sotkuisessa kämpässä.
Tiedän mitä pitäisi tehdä. Tai oikeastaan, mistä pitäisi aloittaa. Liikuntaa, kontakteja tuttuihin ja sosiaalista kalastusta. Mutta kun ei. En tunne halua, en liiku, enkä aloita. Joten mitä yritän sanoa?
Hiljaisuus täyttää päivät. Olen yksin. Odotan. Ristiriidat päässä eivät lopu. Enkä halua apua muilta kuin itseltäni.
Ja olen hiljainen.
Post Scriptum: Edellisestä blogimerkinnästä päätellen kävin ostamassa eilen kyseisen askin. Kiitos blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti